On siis kevät.

Kevät on suosikkivuodenaikana. Ja samaan aikaan ehkä vaikein aika vuodesta. Talvi on raskain, mutta sinnittelen sen halki apunani kirkasvalolamppuni Kotiaurinko, kehruukissat ja litroittain teetä. Keväällä nuupahdan, koska valon lisääntyessä ei tarvitsekaan enää sinnitellä. Siksi tulee kevätväsymys, herpaannus kun on selvinnyt taas uuden kesän kynnykselle. Siksi myös blogilöpsöys.

Huhtikuun 9. päivä taklasin kevätväsymystä piipahtamalla Helsingissä Popcultissa. Ihana coni! Muistutti wanhaa conikävijää Ropeconista - jossa en ole käynyt ikuisuuteen. Lämminhenkinen tunnelma, mahtavaa cossausta! Kävimme myös yhteiskuvassa Osuuskumman steampunkkareiden kanssa. 

Ensin pönötettiin virallisemmin. Vasemmalta: Hanna Morre Matilainen, Mia Myllymäki, Magdalena Hai, allekirjoittanut ja J.S. Meresmaa. (Kuva PopCultin kuvauspalvelu.)

 

Sitten otettiin asenteella. (Kuva Popcultin kuvauspalvelu.)

Kevään tulon huomaan siitäkin, että teen pohjalaatu alkaa hitaasti mutta vääjäämättä liukua mustasta vihreään. Viime keväänä join litroittain senchaa. Toistaiseksi vielä vuorottelen: tällä kertaa esittelyssä enteilevästi nimetty Kuopion kauppahallin Pikkumakkeen Kesäyön uni. 

Pelkästään jo teepakkauksen etiketti saa minut hyvälle tuulelle, puhumattakaan siitä, että shampanjalla maustetussa teessä on jotain kohottavaa. Kesäyön unessa on kaikki kohdallaan: kirpeää mansikkaa ja shampanjaa tasapainottaa pehmeä kerma.

Lamppukaunottaren ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi: elo on helmempää, kun se on kauniisti valaistu.

Kesäyön uni ei shampanjasta huolimatta vie minua Ranskaan vaan Italiaan. Koska se maistuu viileältä valkoviiniltä, jota juodaan katukahvilassa piazzalla. Tai miksei Kuopion torilla kesäpäivänä. Ehkä juojat eivät aivan ole sitä, mitä väittävät olevansa - Kesäyön unta voisi juoda pikkutunneilla, yöjuhlissa, kun kaikki eivät ole vielä riisuneet naamiotaan.