Tänä vuonna olen ollut onnekas: sain kirjastoapurahaa. Olen siksi työskennellyt koko marraskuun kotona ja viimeistellyt romaanikäsikirjoitusta.

Tähän asti olen työskennellyt kuten moni muukin uransa alussa oleva kirjailija (/kuvataiteilija, runoilija jne.) - ensin opiskelun ja sittemmin kolmivuorotyön ohella, epämääräisinä aikoina. Työ on ollut pakko tehdä purskahduksina, ottaa sille aikaa kesälomista, vapaapäivistä, aikaisten aamuvuorojen jälkeen. Apurahakuukauden parasta antia on ollut se, että olen saanut vihdoin keskittyä kirjantekoon rauhassa ja pitkäjänteisesti. Mitä nyt toinen kissani on aina välillä tullut köllimään liuskojen päälle.


(Miisu tarkastaa tekstin tason eikä näytä kauhean tyytyväiseltä.)

Tänä vuonna toteutui eräs pitkäaikainen haaveeni. Olen vihdoin julkaissut scifiä. Löysin lähikirjastoni scifihyllyn joskus 12-vuotiaana ja siitä asti olen halunnut olla scifikirjailija. Enkä mikä tahansa scifikirjailija vaan sellainen, joka kirjoittaa 500-sivuisia, eeppisiin mittasuhteisiin paisuvia opuksia.

Eeppistä opustani odotellessa suosittelen tutustumaan ensimmäiseen suomalaiseen steampunk-kokoelmaan: http://osuuskumma.fi/julkaisut/steampunk-koneita-ja-korsetteja/. Ja pitihän omaan novelliin kirjoittaa eräs varsin annimainen elementti - lue ja arvaa.